1.3 Eliömaailman luokittelu

Johdanto
1. Tasot
2. Lajinimi
3. Työvälineet luokitteluun
4. Domeenit ja kunnat: luokittelun ylimmät tasot

Johdanto

• Asioiden ja esineiden nimeäminen ja luokittelu on inhimillinen tarve
• Suuret vaihtelut kokonaislajimääräarvioissa, vaikka 300 vuotta eliölajien lukumäärää on laskettu

Tasot

• Fertiilien jälkeläisten saaminen ja keskenään lisääntyvät eliöt=laji
• Keskenään voivat kuitenkin risteytyä lähisukulaislajit (hevonen+aasi=muuli)
• Sukuun kuuluvat ne lajit, jotka ovat keskenään läheistä sukua 
• Domeeni (aitotumaiset)
• kunta (eläinkunta)
• pääjakso/kaari (selkäjänteiset)
• luokka (nisäkkäät)
• lahko (kädelliset)
• heimo (isot ihmisapinat)
• suku (ihmiset)
• laji (sapiens)
• Kun luokittelutasot siirtyvät suuremmiksdi, vähenevät yhteiset ominaisuudet

Lajinimi

• 1700-l. tieteelliset lajinimet otti käyttöön Carl von Linné
• Käytännön syistä biologiassa tarvitaan taksonomiaa (=eliöiden luokittelua)
• Kun ei saada varmistusta kuuluuko yksilö tiettyyn lajiin, se määritellään termillä sp. 
• Alalaji on esimerkki yksiköstä, joka on taksonomisesti pienempi kuin laji
• Jälkeläisiä, jotka ovat lisääntymiskykyisiä tuottavat vain saman lajin yksilöt, yleensä. (Esim. korpimetso on teeren ja metson lajiristeymä)
• Elinympäristö, elintavat ja ulkonäkö näkyvät eliöiden nimistä; esim. tiikoni on tiikerin ja leijonan risteymä

Työvälineet 

• Linnen luokittelun pohjalta eliöiden jaottelua tutkivat biologian alat taksonomia ja systematiikka
• Samankaltaisuuksia ja rakenteen eroja vertailemalla Linné luokitteli lajit
• samankaltainen rakenne ei aina ole luotettava (esim. lintu ja perhonen)
• Yhteisestä kantamuodosta polveutuminen on nykyään perusta lajiluokittelulle
• Systemaattisesta asemasta ja eliöryhmien sukulaisuussuhteista voidaan saada tietoa vertailemalla yksilönkehitystä
• DNA-molekyylissä, solurakenteessa, biokemiassa ja eliön rakenteessa olevat tuntomerkit antavat perusteen luokitteluun ja lajintunnistukseen nykyisin
• Kromosomeja, niiden lukumäärää ja DNA:ta vertailemalla voidaan tutkia sukulaisuussuhteita ja lajien perimän samankaltaisuutta
• Geenit saavat aikaan käyttäytymisen, joten käyttäytymistä käytetään apuna eläinten luokittelussa
• Todennäköisesti jatkossa tulee muuttumaan luokittelu, ja sukulaissuhteet tarkentuvat eliöryhmien ja lajien välillä

Domeenit ja kunnat

• Eliöt ovat aitotumaisia ja esitumallisia: kaksi osaa, johon voidaan luokitella eliöt solurakenteen perusteella
• Eläin- ja kasvikuntaan luokitteli aikanaan Linné
• Kuusi kuntaa eliökunnassa: eläimet, sienet, kasvit, alkueliöt, arkit ja bakteerit
• Kehityshistoria ja sitä kautta sukulaisuussuhteet aukeavat paremmin, kun käytetään kolmijakomallia luokitteluun
• Sukulaisuussuhteissa heijastuu aikaisemmin vallinnut käsitys, eikä se ole totuus
• Ei ole yhtä oikeaa tapaa luokitella eläinkuntaa

Kunta	domeeni	erityispiirteet	esimerkkilaji
Bakteerit	bakteerit	lajit toisen- sekä omavaraisia. Tumattomia, yksisoluisia, pieniä	syanobakteerit,
Arkit	arkit	--	metanogeenit
Alkueliöt	aitotumaiset	tumallisia lajea, moni- ja yksisoluisia	malarialoinen
Kasvit	aitotumaiset	omavaraisia, tumallisia ja monisoluisia	voikukka
Sienet	aitotumaiset	toisenvaraisia, tumallisia, moni- ja yksisoluisia	valkokärpässieni
Eläimet	aitotumaiset	toisenvaraisia, tumallisia, monisoluisia	ihminen