3.4. BIodiversiteetti

=elollisen luonnon monimuotoisuus maapallolla/jossain sen alueella
Eu tunneta kovin hyvin

1. Mittaustapoja

Eri alueiden biodiversiteettejä vertaillaan laskemalla lajien lukumäärä
Alueen lajien ainutlaatuisuuden tarkastelu on biodiversiteetin toinen mittaustapa
Kotoperäisten (vain tietyllä alueella esiintyviä lajeja) määrä liittyy biodiversiteettiin
Eräs osoitus monimuotoisuudesta on erilaisuus lajien välillä
Biodiversiteettiin kuuluu myös perinnöllinen muuntelu lajeissa
Alueen sisällä ekologisten yhteisöjen määrä mittaa biodiversiteettiä
Indikaattorieliöihin tai -lajeihin keskitytään selvittäessä monimuotoisuutta alueella, koska on mahdotonta selvittää käytännössä koko eliölajistoa pienelläkin alueella

Valtavasti hyönteislajeja elää maalla->merissä vähemmän lajeja kuin maalla
Muilla alueilla pienempi lajimäärä kuin tropiikissa
Niukempi lajisto arktisella alueella
Mitä lähemmäs napoja tullaan, sitä pienemmät lajimäärät ja suuremmat levinnäisyuysalueet (Rapoportin sääntö)
Vaikka maailman väestöstä 6% muodostuu alkuperäiskansoista, heidän alueella on biodiversiteetistä 80%
Menetelmät, jotka lisäävät pelto-A:n tuottavuutta tai salaojitusten käyttö viljelyalueilla vähentää biodiversiteettiä maalaismaisemassa

Vieraslajit, ilmastonmuutos, haitalliset aineet kuten ympäristömyrkyt, liikaa käytetyt luonnonvarat ja pirstaloituva ja tuhoutuva elinympäristö ovat tekijöitä, jotka vähentävät merkittävästi biodiversiteettiä
Kahtalainen vaikutus biodiversiteettiin ilmaston lämpenemisellä:

Maailmanlaajuisesti monimuotoisuus lisääntyy, kun päiväntasaajalta kauemmas leviävät tropiikin lajit
Pirstoutuneet elinalueet ihmisen vuoksi->uusille alueille vaikea siirtyä

Luonnnosuojelun ja tutkimuksen kohde
Kaikille kuuluu kulttuuripeinnön, ympäristön, luonnon ja sen monimuotoisuuden vastuu Suomen perustuslain mukaan
YK:n biologista monimuotisuutta koskeva yleissopimus 1992
Biodiversiteetin vuosi YK:ssa 2010